Mitäs sitä turhaan manaamaan, teoriakoehan meni kuin menikin läpi! Tosin niiiiin hilkulla oli, ettenkö olisi oikeasti feilannut sitä. Kirjallisissa virheitä 1/3 ja kuvissa 8/8..... Hupsista. Mutta pääsinpä silti läpi! Kaikenlisäksi niissä kuvissa varmaan 4 tai 5 oli mun omaa tyhmyyttä, että samalla kun painoin sitä nappulaa, tajusin painavani väärää namiskaa.. Siinä vaiheessa sitä oli enää turha lähteä korjailemaan ja asennoiduin silleen, että jos nyt ei sitte mee läpi, niin oon vaan huolellisempi sitten seuraavassa, mutta hei, läpi meni eikä ketään kiinnosta että kuinka huonosti/kirkkaasti, läpi on aina läpi!
Ensi viikolla tähän aikaan mulla saattaakin olla jo ajolupa hallussa! ;) Inssiä siis odotellessa!
On muuten oikeasti aika tylsää elämää. Mä en vaan tee mitään, ihan oikeasti! Aamulla kun herään mietin, että mitähän tänään. No jos ei satu olemaan treenipäivä, niin voi olla hyvin mahdollista, että makoilen sängyssä koko päivän katellen leffoja tai sitten makoilen illan J:n sohvalla ja kattelen siellä sitte leffaa tai telkkaria noin muuten vaan. Ja ei, se ei ole hauskaa! Sillon kun mulla loppu duuni, olin ihan että "Jes!! Vapaata, voin vaan nukkuu ja olla tekemättä mitään!" Oli se ekat kaks viikkoa kivaa, mutta ei kiitos enää! En keksi enää mitään tekemistä ja kun kaikki kaverit on töissä/koulussa, niin ei yksinkään oikeen mitään jaksa tehdä. Nyt satunnaista iloa ja tekemistä on tuonu tuo autokoulu, mutta jos nyt inssin pääsen läpi, niin sekin ilo loppuu. En mä yksin ala päivällä ajelemaan ympäri PK-seutua, illalla jonkun kanssa voikin sitten olla aaaaivan eri asia. Ja jos päivälle sattuu osumaan treenit, eli päivänä on maanantai tai torstai, niin en tee oikeen mitään muuta, koska en ehdi, että jahuuuu! Oon miettiny kaikennäkösiä salikortteja sun muita aktiviteetteja, salilla jopa jaksaisin käydäkin! Mutta hei, millä rahalla? No ei millään. Se se ongelma onkin.
Kun vanhempien kanssa vielä toistaiseksi asun, ehdottaa äiti mulle aina uunin pesemisestä lähtien hommia, mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa jynssätä rasvaa irti uunin seinistä, sitä paitsi, mähän vihaan siivoamista. Sain tänään purettua Barcelonan tavarat, jotka oli tossa lattialla, öö kaksi viikkoa? Et moro vaan, siivoon usein, kyllä joo! Asia on varmaan täysin eri sitten kun muutan omaan kotiin, koska siellä äitillä ei mene hermot huoneen siivottomuuteen ja siivoa, vaan se imuri pitää ihan itse kaivaa sieltä kaapista, ja hei, onhan se sentään oma koti silloin! Omaan kotiin pääsee muuttamaan sitten kun saa sitä duunia, jota ei näy, eikä kuulu. Vaikka miten paljon oon lähettänyt työhakemuksia, niin ei vaan oo napannut. Toivottavasti kohta nappaa, alkaa kyrpimään kotona nysvääminen ja äiteekin muistuttelee, että "isäs oli 16 kun muutti pois kotoa ja minä olin 18, sähän olet jo 19!!!" Hei mutsi, nyt on eri vuosituhat kun sillon. No, ehkä mun aika työmarkkinoilla koittaa vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti