Se olis perjantai taas, woo-hoo! Tosin tänään en luultavasti alkoholia taas ota, huomisten treenien takia. Tai kuka tietää onko niitä, saan kuitenkin yöllä taas viestin, että aamun treenit on peruttu ja sitte vituttaa. Ihan vaan sen takia, että on kokoajan tehny mieli juoda, mutta ei oo voinut koska on ajatellu menevänsä freshinä aamun treeneihin ja sitte niitä ei ookkaan. Huhhuh.
Oon jopa niinkin urheilullinen, että himoitsen mäkkiruokaa. Maistuis, ja liian hyvin.

Tänään oon ollu jotenkin taas tehokas. Siivosin huonetta ja heitin taas tavaraa roskiin aivan jumalattoman paljon. Nyt olis vielä yks kaappi käymättä läpi ja sitte kaikki on roskiksessa minkä pitääkin. Saan vähän lisää tilaa uudelle tavaralle! Saan hamstrata lisää tavaraa.. EI. Nyt lupaan etten osta enää IKINÄ mitään sellasta mitä en oikeasti tarvii. Turhaa vaan kerääntyy tavaraa huoneen nurkkiin. Löysin tänään paljon sellasta minkä luulin jo kadottaneeni/heittäneeni roskiin. Eheeei, siellä  ne oli tavara kasojen alla. Enkä muuten tiedä kuka kantaa noi jätesäkit roskikseen, koska ne oikeesti painaa aivan tajuttoman paljon.
Vielä pitäis siis tyhjentää yks kaappi, pyyhkiä pölyt ja imuroida. Mutta tässä mä istun taas.. Voi mua.
Noh, mä lähden yrittämään siivousta uudelleen.

OHI ON !

Ainakin toistaiseksi.
Tänään oli tältä keväältä VIIMEISET kirjotukset, matskuun koko kevät huipentui, joka muuten meni sitten niin ilosesti päin helvettiä kuin on mahollista. Matemaatikkoa musta ei tule, se on varma.
Mut nyt saan ainakin huokasta helpotuksesta. Syksyllä on enää äikkä, ainakin toivottavasti. Koska ruotsista jäi vähän huono fiilis, koska se ei menny oikeen niin ku olisin halunnut.
Ajattelin lähteä Selloon palkitsemaan itteäni ja ostaa oliivinvihreän huivin ja oliivinvihreät housut, mutta ihanku mä enää jaksaisin istua bussissa, no en. Haluun kyllä tehdä jotain. Jotain pitkästä aikaa, kun ei tartte enää miettiä miten seuraavat kirjotukset menevät. Se on nyt menneisyyttä!

Kyseinen huivi jota kuolaan. Tänään Aleksi 13 Shopbailujen esitettä selaillessa löysin rakkauteni, eli uuden huivin. Just tollasta oliviinvihreetä, jossa on jotain kuviota oon metsästänyt ja nyt se tuli eteeni, eikä se maksa edes kuin 13€! Mun eteisestä kun ei löydy mitään muita huiveja, kuin 3 erilaista "terroristihuivia" musta-valkoinen, musta-sininen ja musta-punainen ja tietenkin ihana Killswithc Engagesin kaulahuivi, mikä tuppaa olemaan todella kuuma, mutta kun se vaan on ihana.. Voisin ostaa jotain vähän iloisempaa ja erilaisempaa mitä normaalisti oon käyttänyt. Myös housut jotka haluan, mutta en ole löytänyt hyviä mistään, on melko samanväriset kuin huivi, joo itseasiassa ihan samanväriset. Nyt voin vaan kysyä, että mikähän mulla on?
Ennen käytin pelkkiä mustia vaatteita ja kaikki oli aina suu auki kun laitoin jotain eriväristä päälle, nyt omistan mm. valkoiset, harmaat, siniset, vaaleansiniset, beiget housut. Tuntuu omalta kun saa käyttää värejä. Ehkä se oli sitä aikaa kun olin superbääd. Siis luulin olevani. Nauran niille ajoille nyt.

En viikkoon ole kirjottanu. No syy löytyy: ylppärit. Ei vittu mikä stressin tekijä sekin osaa olla. Enkku on nyt täydellisesti takana, ja tuntu menevän oikeesti tosi hyvin, mun tasoon nähden. Maanantaina ruotsi ja keskiviikkona matsku. Tänään oon ollut ahkera panostaja ja lukenut 4,5h ruotsia. Hyvä etten tätäkin alkanu kirjottaa ruotsiks, siis oikeesti. Matskusta en kanna huolta, se menee läpi helposti.

Täks päiväks pitäis vielä kehitellä jotain. Onhan meillä Sonjan kanssa suunnitelmia, mutta musta tuntuu että ne kusee, ei sen takia että ei haluttais tehdä jotain yms, vaan, että se mitä tahdotaan ei saavu. Pysyn mystisenä.

Aamulla kun heräsin, oli talvi tullut takasin. Hämmästelin lumen määrää mikä vaan tuli taivaalta. Ei sitä enää kuulu sataa! Pois ne pitää saada, ja nopeasti! Mietin äsken ulos kattellessa, että tuntuu joulukuulta. Tuokaa mulle siis lahjoja, ja paljon. Voidaan myös varmasti juhlia uuttavuotta, että kaikki on tyytyväisiä.
Haluaisin jo rannalle hyvässä seurassa juomaan kylmää bisseä. Ja toteuttaa loputkin suunnitelmat mitkä on tehty kesää varten. Vaikka oonkin ilmeisesti koko kesän töissä, ei haittaa.

Tekemisen puute & kesän kaipaus

Auta kesää, syö lunta. No en syö.
Voiko olla näin hankalaa, siis ihan tosissaan. Sonjan kanssa mietitään, että mitä tehdään. Se asia tiedetään jo, että alkoholi liittyy tähän tekemiseen. Mutta, itse ongelmana on se, että meillä ei ole aavistustakaan mihin mentäisiin. Siksi kaipaan kesää.
Kesällä ei tarvinnut uhrata ajatuksia sille, että miettii missä istuisi iltaa tai missä riehuisi. Vastaus oli aina, että ulkona. Sitten vain päätettiin jokin läheinen puisto tai ranta, jossa oltiin. Niin helppoa se oli. Mutta annas vaan kun sataa lunta ja tulee kylmät säät. Kukaan ei enää tiedä, missä voisi viettää iltaa, toki löytyy baareja, mutta kuka lähtee tanssimaan suoraan kotoa, ilman minkäänlaisia pohjustuksia illalle? No ei varmasti kukaan.
Ja täytyykö sitä aina muka mennä baariin? No ei, mutta minne sitä sitten menisi? No kesällä puistoon istumaan, mutta talvella. Aina täytyy jollain kaverilla olla vanhemmat reissussa tai yksin asustelevan olla hyvällä tuulella salliakseen ihmismassan talossaan. No, kai me jotain keksitään. Toivottavasti.

Kauhistelin muuten Japanin järistystä ja tsunamia. Kaksi kokonaista JUNAA ja yksi MATKUSTUSALUS, molemmat täynnä ihmisiä. Aalto oli myös pyyhkinyt jonkun 23 000 asukkaan kylän yli, jonka rannalta oli löydetty 300-400 kuollutta ihmistä. Karua.
Maapallo myös kallistui radallaan enemmän, tosin vain 10cm, mutta luulisi sen olevan aika paljon. Miten se vaikuttaa nyt auringon laskuihin sun muihin lämpöön ja maapallon asioihin? Hauskinta, okei ei näin saisi sanoa, mutta silti, on se että Japani liikku 2,4 metriä järistyksen takia. Mun mielestä on vaan jotenkin jännää ajatella, että jokin maa on kokonaisuudessaan liikkunut johonkin suuntaan. (No olihan koko manneralue yhtä suurta aluetta, kunnes ne erkani jotenkin..)

Nyt Sonja tulee hakemaan. Jeah.
-IPE

PS.

Kiinnostaa, siis aivan perkeleesti.

Siis aivan kaikki kiinnostaa.
Muunmuassa nämä asiat:
- Huomen aamulla 9:00 treenit Tikkurilassa, herätys 7:30. 3h treenit. -> ei alkoholia tänään
- Päivällä satoi lunta, tai siis koko päivän on satanut epämääräistä lunta, jonka vesiprosentti kuitenkin on yli 50%.
- Ylppärit. Enää en jaksaisi lukea, siis en millään.
- AMK-haku kirja. Tiiliskivi, josta täytyy opetella liikaa latinankielisiä sanoja ja sairauksia.
- Väsymys, en kuitenkaan voi nukkua nyt, koska muuten en nukkuisi yöllä.

No se siitä. Lupasin kuitenkin lähteä Sonjan kanssa tänään ulos. Saattaa olla että myöhästyn tapaamisesta, kuten aina. Ehkä se ei yllätä Sonjaa millään tavalla. Oon aina myöhässä kaikkialta. Faija heittää läppää, että myöhästyn omista hautajaisistanikin. No enhän. Kaikkialta muualta varmaan myöhästynkin. Ei haittaa.
-IPE

AH

Pakko ihkuttaahehkuttaa. RAKASTUIN  Lady Gagan Alejandrosta tehtyyn dubstep vääntöön! (Dubstep on alkanut muutenkin uppoomaan mahtavasti meikäläisen musiikki aivoille!)  Diggaan tästä ihan älyälyälypäljon.

Huomaan, kuinka mieliala muuttuu. Äsken, puoli tuntia sitten olin syvällinen ja Infectedin lumoissa. Nyt olen sitä mieltä että mikään ei mene pieleen ja popitan kaijuttimet hyppien Lady Gagan dubstep versiota, ja muutakin dubsteppiä. Dubstepistä sen verran, että tosiaan itsekin vasta löysin kyseisen musiikkityylin. Istuin kaverin autossa ja kuuntelin hyvää musiikkia, jota en ollut ennen kuullut. Kysyin, että mitä helvettiä tää oikein on, tää on nimittäin aika perkeleen hyvän kuulosta musiikkia. Dubstepiä. Sitähän se oli. Siitä lähtien ei ole mitään muuta kyseisen kaiffarin kanssa kuunneltu, mitä nyt välillä eksytään Turmion Kätilöiden alueelle. Josta tupsahti mieleeni maailman paras remixaus musiikissa. Turmion Kätilöiden ja Katy Perryn biisit yhdistettynä. Jopa ystäväni joka inhoaa industrial metalia, nautti ja tykkäsi tästä kappaleesta. Biisi kertoo paljon, I kissed Paha ihminen. Aivan mahtava, oikeasti! 

  
                                                                  

Mut saa myös hyvälle tuulelle tässä biisissä kuuluvat "JOS" huudot aina siellä täällä, varsinkin aika alussa oleva. Se vain aina pistää nauramaan. (tähän väliin kysyn itseltäni, miksi kirjoitan kaksi näin pitkää merkintää tunnin sisällä? En osaa vastata siihen.) Mutta nyt olen sitä mieltä että tältä päivältä riittää, ellen sitten yöllä ole todella syvällinen ja tule tänne miettimään mihin avaruus loppuu ja muuta skeidaa mikä silloin tulee mieleen.

Adios,

IPE

Ahkera

OLEN SIIS MINÄ! Ahkera, siis. Omalla tasollani, siis.
3 tuntia matikkaa <3 Love it ! Jepa jee, olen jännä, tykkään laskemisesta. Nyt pitäis vaan treenata lääkelaskuja AMK-hakua varten.. Oho.
Huomenna ei tarvii mennä koululle ollenkaan, olisi siis lukupäivä tiedossa. Toisaalta tekis mieli mennä nauttimaan siideriä jonnekkin, ehkä ihan vaan istumaan muutaman kaverin kanssa tai sitten tanssia oikein kunnolla. Ehkä ensimmäinen vaihtoehto. (Kelpuutan myös valkoviinin.) Koti-illalta näyttää. Valitettavasti.
No, ajatellaan positiivisesti, että ainakin herään huomen aamulla pirteänä ja iloisena ja pystyn lukemaan ahkerasti koko päivän. Niin varmaan, istun tietokoneella, pelaan xboxilla ja katson telkkaria. Siitä mun vapaapäivät koostuu. Toisaalta voisin nytkin lukea ruotsia sen sijaan, että istun koneella ja kuuntelen repeatilla Infected Mushroomin Shakawkaw -biisiä, joka on muuten aivan mahtava.

Tätä mä jaksan kuunnella. Aina.

Odottelen myös soittoa ystävältä. Odottaminen on ehkä yksi maailman vittumaisimmista tunteista, se kun joutuu odottamaan jotain, eikä koskaan ole varma milloin kyseinen asia oikein tapahtuu. Se voi olla nyt, tai 5 minuutin kuluttua tai jopa tunnin päästä. Tiedän kuitenkin, että tässä tapauksessa odottamiseni alkaa olla turhaa, koska.. No vain tuntuu siltä. Odottamisesta tulee jännä tunne koko kehoon, tietenkin se riippuu asiasta mitä odottaa. Muistan ikuisesti sen päivän kun sovittiin nykyisen ah-niin-ihanan-poikaystävän kanssa, että nähdään ensimmäistä kertaa ihan kahestaan. Voi sitä perhosten määrää mikä mahassa oli. Nyt sekin on tuttua tavaraa, nähdä tätä kyseistä ihmistä, vuoden seurustelun jälkeen perhosia saapuu vatsaan hyvin harvoin, joskus siltikin. Haluan odottaa jotain isoa ja suurta asiaa, kuten kesällä odotin sitä, että lähden Mallorcalle kahden ihanan ystäväni kanssa, sekin sai perhoset lentämään vatsassani. (Tähän väliin on pakko tunnustaa, että Shakawkaw biisi tekee mut myös melko tunteelliseksi ja syvälliseksi, jotenkin uppoudun tähän koko biisiin ja löydän uusia asioita.)

Kuka edes olen?

Niin, kuka olen? Itsestä jauhaminenhan on kaikkien mielestä sitä ihanaa nannaa jota saa tehdä aivan liian harvoin ja jos sitä joskus tekee, saa siitä varmasti kuulla kritiikkiä.
Asun siis Espoossa, ainakin toistaiseksi. Saattaa olla, että syksyllä vaihdan paikkakuntaani Kotkaan jos saan opiskelupaikan sieltä. Tuntuu nyt jo karulta jättää kaikki tänne ja lähteä yksin sinne..
Olen toistaiseksi myös 18-vuotias ja tanssin. Pien hiphop ryhmässä tai mikä lie onkaan, valmistellaan omaa suurta showta joka pitäisi esittää kaikelle kansalle toukokuussa, en tosiaan tiedä mitä siitä tulee. Tanssinut olen monta vuotta, montako? En itse edes tiedä, villi veikkaus ja melko lähelle osuva on 10 vuotta.
Jaarittelen myös elämäni rakkauksista, kahdesta koirastani. Nellysta ja Huldasta. Molemmat ovat samaa rotua, Chow choweja eli Kiinanpystykorvia. Hulda on vasta 4kk mutta Nelly vaeltaa jo koirien ihka omassa keski-iässä, neiti on 4-vuotta.(Mikä hauskinta, Nelly on syntynyt samana päivänä kuin minä, 2.10 )

Musiikki on elämäni suola. Rakastan sitä. Sitä kautta pääsen pakoon omaa tylsää arkeani. Kuuntelen melko kaikenlaista musiikkia. Metal Industrialista R'n'B:hen. Toisin sanoen Turmion Kätilöistä Omarioniin. Leikin itse myös muusikkoa, omistan kitaran jota olen soitellut aktiivisesti kuutisen vuotta, ainakin noin suunnilleen. Innostuin soittamisesta samalla kun aloin kuuntelemaan raskaampaa musiikkia, muistan ikuisesti ne päivät kun meikäläinen kuunteli Nightwishiä ja muut Nylon Beatia, ehheh. Lempparibändi on se Turmion Kätilöt tällähetkelle. Nightwishiä ihkutin ties kuinka monta vuotta putkeen, mutta nyt sekin riittää. Musiikkiin liittyen, rakastan myös keikoilla käymistä. Näin nopeasti laskettuna olen käynyt 27:llä eri keikalla ja 8:lla eri festareilla. Ensimmäinen keikkani oli 3.2.2006 kun olin katsomassa Private Lineä.

Hmm. Huominen matskun tentti kolkuttelee jo päässä. En edes muista millon olisin viimeksi tehnyt matskun ylppäreiden eteen jotain muuta, kun vain miettinyt niitä.. No onneksi tässä vaiheessa on vaan turhaa ottaa se kirja käteen, koska mitään en saa kuitenkaan aikaseksi, joten voin hyvällä omalla tunnolla istua koneella ja tehdä kaikkea paljon mukavampaa, kuten esimerkiksi tuskailla sitä mistä saan pääsykoe kirjani, kirjastoista kun ne on lainattu loppuun. Taidan olla tuhoon tuomittu sen asian kanssa. No, luetaan sitten vanhoja biologian kirjoja ja opetellaan samat asiat sitten niistä!

Sayonara.
- IPE

The first time

Niin, kai sitä jokainen elämässään sortuu aina johonkin?
Tällä kertaa itse bloggaamiseen. Tokihan olen tätä ennenkin tehnyt, tosin vuosi sitten. Nyt yritän tosissani innostua tästä uudelleen.
Tuskin tätä kukaan lueskelee, mutta ainakin saan kertoa itselleni asioita.

Joskus voisin vain oppia olemaan oma itseni ja lopettaa kävelyn muiden perässä.

-Ipe